Karstenialle uusi päätoimittaja
Suomen Sieniseuran julkaisema tieteellisille sienitutkimuksille tarkoitettu aikakauslehti Karstenia uudistuu. Perinteikkään, jo lähes 70-vuotiaan lehden uutena päätoimittajana aloittaa Riikka Linnakoski.
Suomen Sieniseuran julkaisema tieteellisille sienitutkimuksille tarkoitettu aikakauslehti Karstenia uudistuu. Perinteikkään, jo lähes 70-vuotiaan lehden uutena päätoimittajana aloittaa Riikka Linnakoski.
Tässä kirjoituksessa yritän koota ikään kuin yhteenvedon, omien kokemusteni kautta, aloitteleville ensiavuksi. Toivottavasti tästä on apua, kun sienet ja sienestys alkavat kiinnostaa, mutta omaa tietämystä ei vielä ole kertynyt.
Kirjassa esitellään neljäntoista erilaisen metsäisen biotoopin indikaattorilajeja, joiden avulla voi arvioida metsän luonnonsuojelullisen arvon. Kirjaan on siis valittu lajeja kustakin metsäisestä biotoopista, ”jotka ilmentävät elinympäristönsä erityistä arvoa”. Kirjassa on 545 tällaista indikaattorilajia, joista 147 on kuvattu tarkasti: valokuva, itiöemän tuntomerkit, levinneisyyskartta, mikroskopia, vähintään itiöpiirrokset, ekologia, näköislajit, muuta, ja lopuksi uhanalaisuusluokka.
Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmän jäsenten määrä ylitti 10 000 huhtikuussa 2015. Miia Porkkala on Suomen Sieniseura ry:n Facebook-ryhmän kymmenestuhannes jäsen!
Suomen Sieniseura järjesti 7. – 8.3.2015 Kaisaniemen kasvimuseossa Sienten mikroskopiointityöpajan. Kasvimuseon upean vanhan päärakennuksen toisen kerroksen Nylander-salissa mikroskopoitiin pääasiassa edellisen syksyn keräyksiä kuivatuista näytteistä, vaikka paikalle saatiinkin myös oksalaholakkeja ja yksi maahikas.
Sienten biologia on ensimmäinen suomenkielinen yleisteos sienistä. Siitä selviävät perusasiat sienten monimuotoisuudesta, aineenvaihdunnasta, genetiikasta, toimintatavoista, ympäristövaikutuksista ja käytöstä ihmisen hyödyksi. Kirjan lukemista ja sienimaailman ymmärtämistä helpottaa kattava suomenkielinen sienitieteellinen sanasto.
Tismalleen vuosisata sitten Toivo Juhani Hintikka keräsi Cryptomyces maximus – nimisen sienen Suomelle uutena Pohjois-Savon Joroisista. Kesti pitkään – 99 vuotta – ennen kuin tämä näyttävä kotelosienilaji löydettiin Suomesta uudelleen, tällä kertaa paikka oli Enontekiön Kilpisjärvi ja vuosi 2012 (kirjoittajan julkaisematon havainto). Lajin etsimisessä tärkeintä on oikeanlaisen kasvupaikan tunnistaminen. Vuosi
Kesä-heinäkuun vaihteessa kauppoihin ilmestynyt Suomalainen sienikirja on ulkoasultaan positiivinen yllätys samalta kustantajalta ilmestyneiden kahden edeltävän sienikirjan jälkeen. Uusi kirja sisältääkin monia tuoreita näkökulmia suomalaisen sieniharrastajan ja kotitarvesienestäjän sienimaailmaan.
Vaikka tuoksuvalmuska on lajina tunnettu jo toista tuhatta vuotta, on sen tieteellisen nimen antaminen ollut mahdollista vasta tällä vuosituhannella. Nimen kehitys on polveileva tarina jonka voidaan sanoa sisältävän dramatiikkaa, epäilyjä, DNA-tutkimuksia ja kansainvälistä politiikkaa.
Kun aikaa hieman kuluu, ihmiset helposti unohtavat osan oppimastaan. Keltavalmuskan syötävyys on noussut jälleen keskustelunaiheeksi, joten palautamme tässä mieleen mitä asiasta on saatu selville.
Arvostelun alkuun en malta olla kertomatta kirjaan liittyviä taustoja. Vuosia sitten, sienten jatkokurssin saunapuheissa, nousi esiin ajatus: tehdäänkös ”Ryymannia” (= Ryman & Holmåsen, Suomen ja Pohjolan sienet) paljon laajempi ja parempi sieniopas. Mikä ettei? Suomalaiset pystyvät helposti kasaamaan upeat valokuvat liki kahdesta tuhannesta sienilajista. Jos kukaan ei peri kuvapalkkioita, niin
Pertti Salo, Tuomo Niemelä ja Ulla Salo julkaisivat vuonna 2006 hienon sienioppaansa (Salo ym. 2006). Teos on Suomen ja Pohjolan sienten (Ryman & Holmåsen 1987) jälkeen ensimmäinen Suomen kielellä ilmestynyt kaikkia sieniryhmiä käsittelevä kirja, josta vakavastikin sienilajintuntemusta harrastava saa merkittävää hyötyä. On selvää, että Suuret Työt sisältävät usein myös pieniä
Kuten usein luonnontutkimuksen osa-alueita käsittelevät kirjat, on tämäkin teos osa suurempaa kirjasarjaa. Kirjan ulkoasu noudattaakin samaa tyylillistä linjaa, kuin sarjassa aiemmin ilmestyneissä teoksissa (Jäkälät ja Sammalet Suomen luonnossa, Kasvit Suomen luonnossa, Päiväperhoset Suomen luonnossa, Linnut Suomen luonnossa, Nisäkkäät Suomen luonnossa jne). Murretun vihreän rauhallisen pohjavärin päällä itiöemät – kirjan päähenkilöt