Mukaan Kaisaniemeen oli päässyt 15 ihmistä kantamustensa kanssa. Mikroskooppeja, reagensseja, määrityskirjallisuutta ja näytteitä oli lastattu pöydille, ja hyväntuulinen joukko tirkisteli mikronäkymiä toivoen saavansa määritettyä nimettömiä näytteitään. Takakulmaan työpisteensä oli pystyttänyt dosentti Ilkka Kytövuori, jonka keskittynyttä rauhaa pajalaiset häiritsivät kun käsillä oleva kysymys vaati erityistä asiantuntemusta.
Parhaimmillaan harrastajakin voi tuoda panoksensa tieteelle vaikkapa juuri työpajaan osallistumalla. Museoissa tarvitaan tietoa sienilajistosta sekä niiden ekologiasta ja levinneisyydestä, ja luotettavasti määritetyt näytteet ovat tällaisessa kartoituksessa välttämättömiä. Lisäksi sienten uhanalaisuuden arviointiin käytetään näytteisiin perustuvaa tietoa. Toivottavasti mahdollisissa seuraavissa työpajoissa nähdään mahdollisimman moni – joukkoon mahtuu iloisesti niin kystidi kuin artefaktikin.
Outi Laakso
Lue koko juttu sienilehdestä Sienilehti 2/2015