Sienivärjäyksen historia ja alkeet

Kirsti Palmén

Vanhimmat tunnetut värjäyssienet ovat hernekuukunen, Pisolithus arhizus ja intiaanien sotamaalaussieni punaorakas, Echinodontium tinctorium. Hernekuukusella värjättiin villakankaat Ranskassa ja Italiassa 1600–1700-luvuilla. Sieltä ovat peräisin ne kauniit ruskean värisävyt, joita nykyisin syntyy synteettisillä väriaineilla. Ruotsalaisessa vanhassa värjäyskirjassa 1700-luvulta on värjäysohje jossa käytettiin kuusenleppärouskua, Lactarius deterrimus. Ohje on kuitenkin pellavalle eikä villalle. Tänään tiedämme, etteivät sen väriaineet sovellu hyvin tekstiilivärjäykseen, eivätkä varsinkaan pellavalle. Nämä kolme sientä ovat ainoat joista on löytynyt kirjallisia viitteitä. Kun aniliinivärit yleistyivät 1800-luvulla, syrjäyttivät ne nopeasti vaikeasti hallittavat luonnonvärit.

Kiinnostus sienivärjäykseen heräsi uudelleen vasta 1970-luvulla, jolloin kuvanveistäjä Miriam Rice alkoi tutkia sienten väriaineita kotonaan Kaliforniassa. Vuonna 1974 hän julkaisi ensimmäisen nykyaikaisen kirjasen sienivärjäyksestä, Let`s Try Mushrooms for Color. Laajempi teos Mushrooms for Color ilmestyi 1980. Samanaikaisesti olivat ruotsalaiset Carla & Erik Sundström alkaneet tutkia meidän sieniemme väriaineita. Vuonna 1982 ilmestyi heidän kirjansa Färga med svampar, joka on Euroopan ensimmäinen laaja sienivärjäyskirja. Vasta 1989 ilmestyi seuraava ruotsalainen asiaa käsittelevä teos, Färga garn med svamp tekijöinä Hjördis Lundmark & Hans Marklund. Kirjassa on tarkat kuvaukset ja valokuvat monesta värjäävästä sienestä. Värjäysohjeet ovat tarkat ja selkeät. Puretusaineena kehotetaan käyttämään vain alunaa ja viinikiveä. Harvinaiset ja uhanalaiset sienet pitäisi jättää poimimatta. Tämän kirjan avulla aloittelijan on helpompi ryhtyä värjäämään. Ihan kaikkea ei tarvitse kantapään kautta oppia!

Sienivärjäyksessä tarvittavat välineet

– teräs- tai emalikattila ( 5–10 l )
– vesilämpömittari
– keittiövaaka ( kirjevaaka )
– mitta-astioita esim. 1 l ja 1 dl
– talouskäsineet, sakset, maalarinteippiä, sileitä puukeppejä sekoittamiseen, siiviläkangasta, kalalankaa haltia ja – pasmalangoiksi, ämpäri tai pesuvati, shampoota tai Marseille-saippuaa villalangan pesuun.
– villalankaa -puretusaineita ja ammoniakkia
– sienikirjoja

Käytettävät apuaineet

Vesi. Värjäykseen käytettävän veden tulee olla puhdasta. Veden pH-arvon tulee olla n. 7. Kaivo- joki- järvi- ja sadevesi ovat yleensä käyttökelpoisia. Kloorattu vesijohtovesi käy kyllä värjäykseen, mutta voi haitata värien kiinnittymistä. Yllätyksiä voivat aiheuttaa myös erilaiset metallit, esim. rauta, kupari ja alumiini, joita saattaa olla vesijohtovedessä ja sadevedessäkin jos keräilyastiasta liukenee näitä aineita veteen.

Puretus. Paras tulos saadaan jos langat ovat puretetut ennen värjäystä. Puretusaineena käytämme alunaa ja viinikiveä. Joskus joudutaan käyttämään rautavihtrilliä eli ferrosulfaattia (FeSO4) Villalankavyyhdelle (100 gr.) tarvitaan 25 gr. alunaa, eli kaliumaluminiumsulfaatti (KAl(SO4)2) ja 10 gr. viinikiveä, eli kaliumbitartraattia(KHC4 H4 O6) .

Puretuslientä tarvitaan 3 litraa / 100 gr. villalankaa
– Puretusaine lisätään pieneen määrään lämmintä vettä ja lisätään varsinaiseen puretusliemeen
– Hyvin kasteltu lanka upotetaan kädenlämpöiseen puretusliemeen
– Lämpötila nostetaan hitaasti 80–90 asteeseen ja pidetään siinä lämpötilassa 1 tunti
– Jos puretettu lanka kuivataan, sitä käännellään kuivumisen aikana jotta langasta ei tulisi kirjavaa.

Sienten keräys  tunnistus, lajittelu, kuivatus ja säilytys

Värjäyssienet tulee tuntea jo keräilyvaiheessa. Älä koskaan kerää samaan koriin syötäviä ja värjääviä sieniä. Rauhoitetut ja uhanalaiset sienet, varsinkin uhanalaiset käävät on syytä jättää rauhaan. Älä koskaan poimi kaikkia esiintymän itiöemiä. Sienet voi kuivata, pakastaa tai käyttää tuoreena värjäykseen. Joidenkin lajien värjäystulos paranee ylivuotisilla itiöemillä, joskaan ei kaikilla lajeilla.

Jos aiot kuivata poimimiasi värjäyssieniä talvisia värjäyksiä varten, niin huomioi seuraavaa: Pienet verihelttaseitikit, kaneliseitikit ja muut tähän ryhmään kuuluvat: lakit voi kuivata kokonaisina. Jalat on hyvä halkaista ja kuivata erikseen. Valmistelu onnistuu riipimällä. Purkita kuivatut tuotteet (lakit ja jalat) erikseen. Näin saat lakeista punaisempaa ja jaloista kirkkaamman keltaista väriainetta. Suurikokoisemmat sienet pilkotaan veitsellä.

Käävät täytyy pilkkoa ehdottomasti jo ennen kuivatusta, kirveellä, puukolla, petkeleellä tai muulla tehokkaalla työkalulla. Kuivunutta kokonaista kääpää on melko mahdotonta pilkkoa turvallisesti. Joissakin käävissä on paljon väriainetta, mutta väriliemen aikaansaaminen voi olla työlästä. Osa sienistä vaatii emäksisen liuoksen paljastaakseen värinsä.

Värjääminen

Kuivia ja kuivattuja sieniä liotetaan muutama tunti, kääpiä 1 vrk.
– Sieniä keitetään 1 tunti, pilkottuja kääpiä 2–3 tuntia
– Värjäyslientä tarvitaan n. 5 l / 100 gr. lankaa
– Väriliemi siivilöidään ja jäähdytetään kädenlämpöiseksi
– Märät, puretetut langat laitetaan liemeen
– Värjäysliemen lämpötila nostetaan 80–90 asteeseen jossa saavat olla n. 1 t. Liemi ei saa koskaan kiehua. Lankoja liikutellaan värjäyksen aikana varovasti. Näin saadaan tasainen lopputulos.
– Jos halutaan vaaleampia sävyjä, värjäysaikaa lyhennetään, langat täytyy kuitenkin siirtää saman lämpöiseen veteen jotta värjäysaika täyttyy.
– Langat voi jäähdyttää värjäysliemessä, jos haluaa värin vahvistuvan.
– Langat pestään tukanpesuaineella tai miedolla saippualiuoksella ja huuhdellaan hyvin.
– Kevyt linkous lyhentää kuivumisaikaa.( Varsinkin hernekuukusella värjätyt langat eivät ehdi tulla kirjaviksi.)
– Lankavyyhtejä käännellään kuivumisen aikana varjoisassa ja ilmavassa paikassa. Värjäystuloksen tallentaminen on erittäin tärkeää! Lankanäytteistä laitetaan nimilaput joista ilmenee mitä sientä on käytetty, miten paljon ja mikä oli puretus.

Etikettiin kirjoitetaan sienen nimi, mikä on käytetyn sienimäärän painon suhde värjättävän langan painoon ja miten lanka on puretettu.

Esimerkiksi: Verihelttaseitikki 1:1 (100 gr sientä: 100 gr villalankaa) Verihelttaseitikki 1:2 (100gr sientä: 200gr villalankaa = 50 gr: 100 gr) Merkki osoittaa että 25gr alunaa ja 10gr viinikiveä on käytetty puretukseen Yleensä alunan apuna käytetään viinikiveä (kaliumbitartraatti KHC4H4O6)