Mukaan on otettu tavanomaista laajempi valikoima sienilajeja: ruokasieneksi soveltuvien – sekä vaarallisimpien myrkkysienilajien lisäksi eräitä lankojen värjäykseen soveltuvia – tai muulla tavoin mielenkiintoisia lajeja. Erityisen mielenkiintoista on huomata valikoimassa myös vasta äskettäin ruokasieneksi huomioituja sienilajeja, kuten sikurirousku ja ruskotorvisieni. Myös viime aikoina kasvavaa julkisuutta saanut pakurikääpä kasvannaisineen ja muutamia muita mielenkiintoisia lajeja on otettu mukaan.
Kirjan lajikuvaukset on sidottu sienilajeille tyypillisen kasvuympäristöjen yhteyteen. Tällä tavoin kokonaisuudesta on pyritty saamaan eräänlainen kertaistumalta luettava novellikokoelma, johon lajikuvausten yhteyteen on lisäksi sijoitettu tietotaulun omaisesti kiehtovia ruokaohjeita. Yksittäisten lajikuvausten löytäminen voi olla hieman hankalaa, jos ei tunne lajin kasvuympäristöä; toisaalta etsiminen voi olla hyvin opettavaista, tai halutessaan voi käyttää rinnalla toista tavanomaisempaa sienikirjaa.
Kirjan painotekninen ulkoasu on kohtuullisen hyvä; fontti on selkeää ja helppoluinen ja kuvissa itiöemän värit toistuvat kohtuullisen onnistuneesti. Osa kuvista jättää kuitenkin valoisuuden tai muiden kuvausteknisten ominaisuuksien suhteen toivoimisen varaa. Vaikka kuvien tausta onkin ajoi hyvin tumma – tai joskus suorastaan piemeä – on itse pääroolissa esiintyvä sienilaji muutamaa poikkeusta lukuunottamatta valotustasoltaan onnistunut.
Kuten muihinkin suuren lajistomäärän kattaviin sienikirjoihin, myös Suomalaiseen sienikirjaan on vauhdikkaan kirjoitus- ja toimitusaikataulun seurauksena jäänyt muutamia virheitä. Näistä ensimmäisenä tulivat vastaan seuraavat. Sivulla 105 valkoisten herkkusienten ja valkokärpässienen ominaisuuksia vertailevassa taulukossa otsikot ovat vaihtaneet paikkaa keskenään (tämä tullaan korjaamaan myyntikappaleisiin kustantajan toimesta).
Eräs virhe on jäänyt veriseitikin käytettävyysmerkintään, jossa värjäyssienimerkki on vahingossa korvautunut esikäsittelymerkinnällä ja niin ikään näköislajin palttuseitikin tieteellinen nimi on vanhentuneessa variaatiomuodossa var. vitiosus. Eräs vastaan tullut virhe näyttäisi olevan leikkaa-liimaa-toimintoon liittyvä kopiointivirhe koivunlehtohaperon tieteellisen nimen ja ruotsinkielisen nimen vaihduttua mantelihaperon vastaaviksi nimiksi. Mainitut virheet ovat ensimmäistä lukuunottamatta vähäisiä.
Kirjan kansi sisältää aloittelevalle sienestäjälle erittäin informatiivisen kuvan, jossa vierekkäin samassa kuvassa ovat koivunkantosieni ja myrkkynääpikkä. Koivunkantosienen jalan jyväksisyys on kuvassa erotettavissa erinomaisen selkeänä tuntomerkkinä erottamaan herkullinen ruokasieni myrkyllisestä näköislajistaan!
Jarkko Korhonen, Pirjo Penkkimäki, Readme.fi 2012. 275 sivua, 28 euroa. ISBN 978-952-220-515-5.
Arvostelu: Työryhmä J. Palmén, M. Palmén, I. Palmén, K. Palmén, S. Sundqvist.
Julkaistu Sienilehdessä 3/2012