Sienikuivureista ja sienten kuivaamisesta

Jorma Palmén

Julkaistu Sienilehdessä 3/2008

 

Keräilytalouteen taipuvainen innokas sieniharrastaja kohtaa säilömisen haasteen sienikauden aikana viikoittain tai jopa päivittäin. Säilöttävät sienet voivat olla ruokasienten lisäksi värjäyssieniä tai tieteellisiin tarkoituksiin säilöttäviä museo- tai kokoelmanäytteitä. Ruokasienten kohdalla kyseeseen tulevat kuivaamisen lisäksi myös muut säilömismenetelmät, kuten pakastaminen, suolaaminen, liemeen säilöminen tai hapattaminen. Eräille värjäyssienille pakastaminen voi toimia jopa osana värjäysprosessia. Ylivoimaisesti laajimmin sovellettavissa oleva säilöntätapa on kuitenkin kuivaus, jonka etuina ovat (oikein varastoituna) hyvä säilyvyys, vähäinen varastointitilan tarve ja oikein toteutettuna myös vähäinen energiantarve kuivattua sienikiloa kohden.

- Valokuva Jorma Palmen

Kuva 1. Kuivattuja sieniä ilmatiiviisti suljetuissa lasipurkeissa (4,7 litraa, Ikea). Tunnistatko lajit kuvasta? Purkkien sisältö vasemmalta oikealle: kokonaisia nuoren ukonsienen lakkeja, pienittyjä korvasieniä, riivittyjä suppilovahveroita ja mustatorvisieniä. – Valokuva Jorma Palmén

 

 

Markkinoilla olevista sieni- ja vihanneskuivureista saa lukea ilmoituksista toinen toistaan ylistävämpiä lausuntoja. Usein ilmoituksissa on kuitenkin kerrottu varsin vajaasti niistä laitekohtaisista ominaisuuksista joilla väitetty erinomainen lopputulos saadaan aikaan. Näiden ominaisuuksien ilmoittaminen tekisi myös mahdolliseksi kuivureiden keskinäisen vertailun. Mainitut ominaisuudet eivät ole patentin, laitesuojan tai liikesalaisuuksien piiriin kuuluvia asioita, vaan kyse on aivan yksinkertaisesti kuivurin tehollisesta tilavuudesta, lämpötehosta, puhallustehosta, läpivirtaavan ilman lämpötilasta ja ilmavirtauksen määrästä aikayksikköä kohden. Kuten kaikkea muutakin kulutustavaraa, myös kuivureita markkinoidaan nykyään mielikuvamainonnalla, laitteen keskeiset tekniset ominaisuudet sujuvasti ohittaen.

Kuivureiden korkeahkot hinnat houkuttelevat suunnittelemaan ja rakentamaan omia konstruktioita. Markkinoilla olevien kuivureiden hinta/laatu-suhteen lisäksi motivaatiota oman kuivurin rakentamiseen voi etsiä rakentamisen tarjoamasta mahdollisuudesta huomioida omia kuivaustarpeita. Itse rakennetun kuivurin laadukkuuteen ja energiatehokkuuteen voi vaikuttaa huolellisella suunnittelulla. Kuivurin rakennusmateriaalien kierrätettävyys ja uusiomateriaalien käytettävyys tuovat myös merkittävän lisäarvon kuivurin rakentamiselle. Kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta hankituilla huokeilla tai jopa ilmaisilla osilla saavutettu rahan säästö voi olla rakentajalle riittävä motiivi ryhtyä toimeen.

 

Miten kuivuri oikeastaan toimii

Puhaltimen kautta kuivurin sisään virtaava ilma lämmitetään lämmitysvastuksessa ja ilmavirtaus ohjataan kuivattaviin sieniin. Koska lämmin ilma pystyy kantamaan mukanaan enemmän kosteutta kuin viileä ilma, laskee ilman suhteellinen kosteus lämmitettäessä ja kuivattavan aineen pinnoilta tapahtuva haihtuminen voimistuu. Samalla lämmin ilmavirta nostaa sienten lämpötilaa mikä osaltaan helpottaa haihtumista niiden pinnoilta. Kun lämmennyt ilma virtaa sienien välistä, niiden pinnoilta haihtuva kosteus siirtyy huuhteluilmaan ja poistuu sen mukana yhdestä tai useammasta poistoaukosta kuivurin päällä tai kyljissä. Koska lämpimät höyryt hakeutuvat helposti ylöspäin, ovat kuivureiden poistoaukot useimmiten laitteen yläpinnalla tai kyljillä, harvemmin alapinnalla. Usean poistoaukon kuivureissa on se etu yhden poistoaukon kuivureihin nähden, että niissä kuivurissa kosteaksi muuttunut puhallusilma ei kulkeudu turhaan muun kuivattavan aineen läpi, vaan se poistetaan järjestelmästä työnsä tehneenä. Tällä järjestelyllä suuresta lämpötehosta onkin enemmän hyötyä ja kuivaaminen on tehokkaampaa ja nopeampaa kuin yhden poistoaukon kuivurissa. Kun kuivurin lämpöteho on suuri, myös kuivausilman mukana sienikiloa kohden poistuva lämpömäärä kasvaa. Tämä lämpömäärä voidaan hyödyntää esimerkiksi omakotitalon kylmässä kellarikerroksessa, jossa kuivuri pitää peruslämmön yllä, eivätkä poistuvan kuivausilman mukana kulkevat itiöt pääse purkautumaan varsinaiseen asuintilaan.

 

Kuivurin energiatehokkuus

Useissa kaupallisissa malleissa valtaosa kuivurin viemästä sähkötehosta kuluu kuivausilman lämmittämiseen. Energiatehokkaassa kuivurissa on kuitenkin otettu huomioon kuivattavan aineen vaatima kuivausilmaan kohdistetun lämpötehon ja puhallustehon oikea suhde. Jos kuivuriin virtaavan ilman suhteellinen kosteus on valmiiksi alhainen, ei lämmitystä periaatteessa tarvitse kytkeä ollenkaan päälle; pelkkä puhallus riittää kuivattamaan pääosan kosteudesta samaan tapaan kuin lakanat kuivuvat tuulessa. Ilmavirtauksen voimakkuudella voidaan siis kompensoida lämmitystehoa, kun kuivatusilma vain on valmiiksi riittävän kuivaa.

150 W kuivurilla voidaan kuivattaa samalla energiamäärällä 4 kertaa pidempään kuin 600 W kuivurilla. Sienten kuivaamiseen kuluva kokonaisaika on pidettävä niin lyhyenä, että kuivattavissa sienissä ei ehdi tapahtua entsymaattista hajoamista. Kuivausilman lämpötilajakauman toisessa päässä vaanii vaara näytteen alkavasta kypsymisestä ja proteiinien koagulaatiosta. Mikroskopointiin ja kokoelmiin tarkoitettujen näytteiden kuivaamisessa onkin hyvä pitää kuivausilman lämpötila riittävän matalana, jotta solurakenteet eivät vahingoitu.

 

Sienikuivurin suunnittelussa huomioonotettavat seikat

Sienikuivuria suunniteltaessa ensimmäinen ja eräs tärkeimmistä kysymyksistä on, mitä kuivurilla tullaan kuivaamaan. Onko tarkoitus kuivata ainoastaan sieniä, vaiko myös kasveja, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, kenties myös lihaa. Kuivurin oikean mitoituksen varmistamiseksi on myös päätettävä halutaanko kuivata suuria kokonaisia itiöemiä tai kokonaisia suuria lakkeja. Värjäyssienien (Cortinarius semisangineus) osalta voi olla tarve kuivata lakit ja jalat erikseen, jolloin niille on kätevää olla omat osastonsa. Vastaavasti mikroskopoitavien näytteiden kuivauksessa on hyötyä erillisten kuivuriosastojen suuresta määrästä, jolloin näytteiden sekoittumisen riski saadaan pienennettyä tai sekoittuminen kokonaan estettyä.

Kun kuivurin pääasiallinen käyttökohde on tiedossa, kuivurivalinnan energiatehokkuuteen vaikuttaa myös onko kyseessä ruokasieni vai värjäyssieni; värjäyssienten kuivaaminen kun on syytä suorittaa muualla kuin asuintiloissa, jolloin jäännöslämpö karkaa helposti harakoille (Pica pica). Kuivurin pääasiallisen käytön tapahtuessa ulkosalla kannattaa suosia verrattain pieniä lämpötehoja runsaalla ilman läpivirtauksella, jotta hukkalämpö saadaan minimoitua. Osa sienestäjistä kerää ja kuivaa lähes pelkästään suppilovahveroita ja mustatorvisieniä, joiden sato voi olla aika-ajoin verrattain suuri. Tällöin kuivurissa on löydyttävä riittävästi kuivaustilavuutta. Suppilovahveroiden kuivaamisessa auttaa sienten riipiminen suikaleiksi, jolloin haihdunta-pinta-ala kasvaa.

Kuva 2. OBH-Nordica jalkinekuivurista, kahdeksasta polyeteeniämpäristä ja verkkokankaaasta rakennettu sienikuivuri, jossa kaksi yhden puhallusputken kuivausyksikköä ja kahden puhallusputken yksikkö. - Valokuva Jorma Palmen

Kuva 2. OBH-Nordica jalkinekuivurista, kahdeksasta polyeteeniämpäristä ja verkkokankaaasta rakennettu sienikuivuri, jossa kaksi yhden puhallusputken kuivausyksikköä ja kahden puhallusputken yksikkö. – Valokuva Jorma Palmén

Eräissä perheissä ukonsieni tai korvasieni on pääasiallinen kuivattava, kun taas joissakin perheissä osa perheenjäsenistä kuivaa enimmäkseen hernekuukusta ja eräitä värjääviä seitikkejä. Ukonsienen lakkeja on mukava kuivata kokonaisina, samoin ukonsienen renkaat voi kätevästi kuivata ja säilöä erikseen.

Korvasienisato on usein varsin lyhytkestoinen ja saattaa ajoin olla runsaskin. Muutaman päivän aikana voi syntyä tarve kuivata korvasieniä seuraavan viiden vuoden käyttövaraston verran korvasientä, jolloin kuivaustilavuutta tarvitaan paljon. Itiöemien ohuet poimuiset osat voi murtaa sormin irti tiivismaltoisesta jalasta, jonka puolestaan voi leikata puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi kuivumisen edesauttamiseksi. Korvasienien kuivaus on hyvä tehdä ulkona tai hyvin tuuletetussa ulkorakennuksessa myrkyllisten välttämiseksi. Kuivattavia sieniä ei kannata myöskään latoa liian tiiviisti, sillä kuivausilman on päästävä kulkemaan tehokkaasti kuivattavien kappaleiden välistä. Ei myöskään kannata yrittää kuivata korvasieniä saunan lauteilla, missä ilman kierto ei ole riittävä ja sienet alkavat helposti pilaantua.

Erilaisia kuivaustarpeita löytyy siis yhtä monta kuin sienestäjiäkin. Jokaisen kannattaa punnita omat tarpeensa ja tapansa kuivurin suunnittelun yhteydessä. Virheistään kyllä oppii, mutta karvaimmat pettymykset välttää huolellisella suunnittelulla. Etukäteen on hyvä miettiä myös millaisessa tilassa kuivuria käytetään. Onko kyseessä betonilattiainen kasvihuone, autotalli, autokatos, kellari, ulkorakennus – sauna, kesämökki, venevaja, ulkohuussi (en suosittele), kesänavetta vai kerrostalon lasikatettu parveketila, eräitä mainitakseni. Reissumiehen tai -naisen on hyvä miettiä, tuleeko kuivurin olla purettava ja helposti liikuteltava. On myös syytä miettiä riittääkö kuivurin siirtäminen autolla, vai pitääkö sen mahtua matkalaukkuun ja onnistuuko lentokonekuljetus. Myös kuivurin maksimikapasiteetti tulee harkita tarkoin tai jättää järjestelmään laajennettavuusoptio. Tämän kirjoituksen lopusta löydät rakennusohjeen huokean ja versatiilin kuivurin rakentamiseksi.

 

Kuivaussieniä

Toiset sienilajit ovat haastavampia kuivattavia kuin toiset. Kuivaaminen voidaan tehdä eri tavoilla, jolloin saadaan erilaisia kuivaustuotteita. Herkullinen mustatorvisieni kuivuu helposti ja nopeasti lähes minkälaisessa tahansa sienikuivurissa ja säilyy kuivattuna tiiviissä lasipurkissa laadukkaana vuosikausia. Vähemmän tunnettu on (kiertoilma-)uunissa suoritettava erityistä tarkkuutta vaativa kuivausmenetelmä, jonka tuloksena on valmis, kypsä pieninä määrinä naposteltava rapea herkku. Resepti toimii myös suppilovahverolle, se kypsyy hieman kuumemmassa uunissa toivotun tuloksen aikaansaamiseksi. Uunin lämpötilan säätö on kuitenkin tarkkaa puuhaa, vanhan kansan sanontaa käyttääkseni: ”tarkkaa kuin pärekaton kulotus”. Hyvä kuivaussieni aiemmin mainittujen lajien lisäksi on kokemukseni mukaan ainakin mustavahakas (halkaise pienet vahakkaat neljään osaan). Eräät haperot ovat myös kokeilemisen arvoisia. Tateista ainakin punikkitattia voi ostaa kuivattuna.

 

Kuivattujen sienien säilyttäminen

Kuivattujen sienten säilyttäminen tapahtuu oikeaoppisesti ilmatiiviisti suljetussa ja tiiviisti pakatuissa purkeissa, joita säilytetään pimeässä viileässä paikassa. Edustavan näköisiin lasipurkkeihin pakattuja kauniita sieniä ei kuitenkaan mielellään kanna pimeään kellariin, vaan ne jäävät helposti koristamaan keittiön ylähyllyjä. Siellä ne ovat turvassa ainakin suoralta auringonvalolta ja kokemuksen mukaan perusteellisesti kuivattu korvasieni säilyy näissä olosuhteissa laadukkaana jopa toistakymmentä vuotta.

 

Teknisten seikkojen yhteenveto:

  • Kuivattavan aineen huokoisuus, rakenne ja vesipitoisuus sekä kuiva-aineksen massan suhde haihduntapinta-alaan määrittelevät sen kuinka hyvin sieni tai muu materiaali on kuivattavissa ja mikä on optimaalinen puhallusilman lämpötila ja puhallusilman määrä aikayksikköä kohden.
  • Optimaalinen kuivausilmavolyymi voidaan määrittää kokeellisesti suhteessa kuivurin lämmitystehoon. Ilmahuuhtelussa puhallusilman volyymi ratkaisee pois kuljetettavan kosteuden määrän – usein toiminnan painopiste kuivureissa on kuivattavan materiaalin lämmityksessä, mikä ei ole taloudellisin eikä liioin kokonaistulokseltaan paras kuivausvaihtoehto.
  • Sienten pilkkominen ennen kuivausta nopeuttaa kuivaamista, sillä haihtumispinta-ala lisääntyy ja ilmahuuhtelu tehostuu.
  • Eräillä kaupallisilla kuivureilla lämmitysteho on turhan suuri suhteessa niiden ilmahuuhtelun tehokkuuteen.
  • Helppoja konstruktiovaihtoehtoja ovat mm. reunoilta suljetut elfa-verkkolaatikot, muoviämpärit ja sisäkkäin uppoavat kartiomaiset muovitynnyrit.
  • Sopivan lämmitystehon määritys (0-500 W) ja lämpölähteen valinta ovat keskeinen osa suunnittelua: lämminilmapuhallin, jalkinekuivaaja, hiustenkuivaaja, keskuslämmityskattila tai ilmalämpöpumppu.
  • Kaasuvirtauksen ohjaus kuivurin sisällä vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti lämmitetty kuivausilma hyödynnetään: turbulaarinen virtaus maksimoi haihduntaa kaikilta pinnoilta.
  • On tärkeää ottaa huomioon lämminilmapuhaltimien paloturvallisuus ja omien sähkökytkentöjesi turvallisuus!
  • Hukkalämpö voidaan hyväksikäyttää tiloissa, jotka eivät ole varsinaisia asuintiloja (kellari, kasvihuone, autotalli), varsinaisissa asuintiloissa puolestaan voidaan hyödyntää ilmalämpöpumpputekniikoita ja keskusilmanvaihtoon yhdistämistä esim. hepa-suodattimen avulla.
  • Kuivausilman mukana kulkeva itiöpöly on hyvä johtaa pois huoneilmasta.
  • Kuivauksessa vapautuvat myrkylliset ainesosat tulee myös johtaa pois kuivaamiseen käytetystä tilasta. Muista siis huolehtia tuuletuksesta!

 

Muunneltavan esimerkkikuivurin rakennusohjeet

Tarvittavat raaka-aineet: 8 PE -muoviämpäriä, kenkienkuivaaja (4 puhallusputkea, esim. OBH-Nordica kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta), karheapintaista pesunkestävää verkkokangasta (Eurokankaan poistohyllyistä saa pieniä paloja pikkurahalla, kuusikulmaisella reiällä tehdyt hyttysverkkokankaat ovat hyviä).

Tarvittavat työkalut: sakset ja terävä puukko, mielellään lyhytteräinen.

Rakennusohje: Leikkaa puukolla 4:stä muoviämpäristä pohja sekä noin 10 cm seinämää pois ja poista ämpäreistä kahvat. Ole varovainen, sillä puukko lipsahtaa helposti muovia leikatessa! Neljän muun muoviämpärin kylkeen, aivan pohjan tuntumaan leikataan puukon kärjellä pyöreä reikä halkaisijaltaan noin 5 cm. Aloita työ tekemällä ensin pieni alkupisto, jota sitten suurennat varovasti. Aluksi reiän halkaisijan tulee olla hieman tarkoitettua pienempi ja lopuksi reikää laajennetaan täsmälleen sopivaksi siten että kengänkuivaajan taipuisan puhallusputken pää voidaan pienellä voimankäytöllä työntää reikään. Reikä on siis sopivan kokoinen, kun putki pysyy irtoamatta ja on tiiviisti reiässä.

Tämän jälkeen leikkaa saksilla karheasta verkkokankaasta 4 palaa, jotka yltävät reilusti katkaistujen ämpäreiden pohjan yli. Kun levität verkon ylösalaisin käännetyn katkaistun ämpärin päälle ja painat toisen rei’itetyn ämpärin tiukasti sen päälle, niin verkko virittyy kuivaustilan pohjaksi ja kiilautuu kiinni kartiomaisten ämpäreiden väliin. Sama tehdään kaikille neljälle ämpärille. Kuivuriyksiköt käännetään oikein päin, jalkinekuivaajan puhallusputket kytketään reikiin ja näin kuivuri on valmis käytettäväksi. Neljän ämpärin sijasta voidaan käyttää kolmea tai kahta ämpäriä seuraavasti: tee johonkin ämpäriin 2 tai 3 reikää puhallusputkia varten. Näin yhteen kuivausyksikköön voidaan kohdistaa suurempi osa kuivaustehosta. Voit myös tehdä kaksipyttyisen kuivurin joihin molempiin leikataan puukon kärjellä kaksi puhallusilmareikää.

Konstruktioon voidaan liittää myös tehokkaampia lämmittimiä (esim. auton sisätilalämmitin alennetulla lämpöteholla), mutta silloin tulee olla erityisen huolellinen paloturvallisuuden suhteen. Hiustenkuivaajat ovat hämmästyttävän lyhytikäisiä tällaisessa käytössä ja perhesovun nimissä niiden käyttöä onkin syytä välttää.