Tea von Bonsdorff

 

Lajien uhanalaisuuden arviointi

Lajien uhanalaisuutta arvioidaan joka 10. vuosi Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kvantitatiivisten kriteerien mukaisesti. Uhanalaisuudella tarkoitetaan eliölajin tai sitä alemman taksonin häviämistodennäköisyyttä. IUCN:n kriteerien mukaisesti uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaisiksi (CR), erittäin uhanalaisiksi (EN) ja vaarantuneiksi (VU) luokitellut lajit. Silmälläpidettävien (NT) ja alueellisesti uhanalaisten lajien tilaa ja kantojen kehitystä tulee seurata. Uhanalaisarvioinnissa otetaan huomioon sekä ihmisen aiheuttama että ihmisestä riippumaton häviämisuhka.

 

Sienten uhanalaisuuden arvionti

Sienten lajistotietämys perustuu pääasiassa itiöemiin, niiden rakenteiden tutkimiseen, itiöemien esiintymiseen ja havainnointiin ja tätä kautta kertyvään tietoon lajien biologiasta, ekologiasta ja levinneisyydestä. Myös uhanalaisarviointi tehdään tällaisen lajitiedon pohjalta. Arviointiin vaikuttavat myös tiedot ja arviot kasvupaikkojen esiintymien määrästä ja/tai laadusta.

Ensimmäinen Suomen sienten uhanalaisarviointi julkaistiin vuonna 1985, toinen vuonna 1992. Kolmannen, aikaisempia laajamittaisemman sienten uhanalaisarvioinnin tekivät vuonna 2000 kasvimuseoiden työntekijät virkatyönä, sekä sienitutkijat ja -asiantuntijat ryhmätöinä. Lajilistojen perusteella Suomessa arvioitiin olevan vähintään 5 400 sienilajia, joista uhanalaistarkastelussa oli mukana noin 4 400 lajia. Mukana tarkastelussa olivat helttasienet ja tatit (arvioidut 1781 lajia, joista uhanalaisia 106), kupusienet (arvioidut 75, uhanalaisia 15), kääväkkäät (arvioidut 845, uhanalaisia 115), ja kotelosienet (arvioidut 1117, uhanalaisia 29). Piensienistä (ruostesienet, nokisienet, härmäsienet ja limasienet) arvioitiin 422 lajia, joista 10 katsottiin uhanalaisiksi. Valtakunnallisen uhanalaisuuden lisäksi arvioitiin myös alueellista uhanalaisuutta, mitä tuolloin ei vielä julkaistu. Lajiston alueellisessa uhanalaisuusarvioinnissa tarkasteltiin valtakunnallisesti silmälläpidettävien (NT) ja elinvoimaisten (LC) lajien uhanalaisuutta metsäkasvillisuusvyöhykkeisiin perustuvilla alueilla. Arvioinnissa sovellettiin IUCN:n kriteereitä valtakunnallisen arvion tapaan, mutta selvyyden vuoksi lajeja ei luokiteltu eri luokkiin, vaan vain yhteen, alueellisesti uhanalaisten (RT) luokkaan. Tiedot maamme sienilajeista ovat edelleen riittämättömiä, ja varsinaiseen arvioitiin voidaan ottaa mukaan vain osa listatuista lajeista. Vuonna 2000 puutteellisesti tunnetuiksi (DD) luokiteltiin 562 helttasieni –ja tattilajia, 21 kupusientä, 174 kääväkästä, 544 kotelosientä, sekä piensieniä 174 lajia. Kokonaan arvioinnin ulkopuolelle jäi paljon lajeja, mm. kotelosieniä jätettiin arvioimatta yhteensä 975 lajia.

Suuri osa uhanalaisista helttasienistä ja tateista sekä kääväkkäistä on erilaisten metsien lajistoa, joihin metsä- ja maatalous, ojitus, vesien rakentaminen sekä muu rakennustoiminta ovat vaikuttaneet hävittämällä ja muuttamalla sienten kasvupaikkoja. Toisaalta vanhojen metsien, lehtojen, rantojen ja soiden suojelu on vaikuttanut myönteisesti uhanalaisten lajien tilaan. Myös perinnebiotooppien suojelu ja hoito on todennäköisesti vähentänyt ja hidastanut lajien taantumista. Kupu-, kotelo- ja piensienien uhanalaisia lajeja kasvaa eniten kedoilla, hakamailla ja muilla ihmisen muovaamilla kasvupaikoilla.

 

Ekologisia lajiluetteloita

Koko Suomen helttasieni- ja tattilajistoa esittelevä teos ilmestyi vuonna 2005 (Salo ym. 2005). Sen pohjana olivat v. 2000 uhanalaisarviointia varten kootut lajilistat maamme sienistöstä. Ensimmäistä kertaa tieto lajien levinneisyydestä, ekologiasta ja uhanalaisuudesta oli koottu yhteen. Koska tieto vuoden 2000 uhanalaistarkastelun jälkeen oli monista lajeista lisääntynyt, ehdotettiin IUCN -luokan muutosta yhteensä 72 lajille. Mukana oli lisäksi 124 uutta sienilajia.

Suomen kääväkkäiden ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus on juuri ilmestynyt (Kotiranta ym. 2009). Kirjasta löytyvät kaikki tällä hetkellä tunnetut Suomen 980 kääväkästä ja jakokantaista taksonia. Se sisältää lisäksi 89 lajia, joita ei ole Suomesta ennen ilmoitettu. Kirjassa on myös annettu alustavat uudet (IUCN) uhanalaisluokkaehdotukset.

 

Suomen eliölajien uhanalaisuus 2010

Uusin lajien uhanalaisarviointi on juuri valmisteilla, ja seuraava Suomen lajien uhanalaisuus-mietintö ilmestyy v. 2010 aikana. Sienityöryhmä valmistelee tulevaa arviointia yhteistyössä tutkijoiden ja harrastajien kanssa.

 

Sienityöryhmä

Vuonna 2002 marraskuussa perustettiin ympäristöministeriön rahoittama sienityöryhmä. Ryhmän keskeisenä tehtävänä on auttaa viranomaisia uhanalaisiin sieniin liittyvissä kysymyksissä ja edistää uhanalaisten sienilajien ja niiden elinympäristöjen suojelua sekä Suomen sienistön tutkimusta, tuntemusta ja sienistöön liittyvää tiedottamista. Lisäksi se pyrkii edistämään sienitiedon julkaisemista. Sienityöryhmä osallistuu viranomaisten ja järjestöjen työhön sekä kansainväliseen yhteistyöhön. Yhteydenpito ja yhteistyö ympäristöhallintoon, tutkijoihin ja harrastajiin on keskeisellä sijalla ja sitä edistetään mm. retkeilyin. Sienityöryhmä järjestää vuosittain muutamasta päivästä viikkoon kestävän kartoitusretkeilyn sienistöltään huonosti tunnetulle seudulle. Näillä retkeilyillä ryhmän jäsenet ja ulkopuoliset asiantuntijat ja harrastajat tutustuvat toisiinsa, jakavat asiantuntemustaan ja luovat yhteistyökuvioita. Sienityöryhmän jäsenet (11) ovat tutkijoita ja asiantuntijoita luonnontieteellisistä museoista, yliopistoista, Metsähallituksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta, sekä sieniharrastajia.

 

Kirjallisuutta

Kotiranta, H., Saarenoksa, R. & Kytövuori, I. 2009: Suomen kääväkkäiden ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. – Norrlinia 19: 1–223.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. – Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Salo, P., Niemelä, T., Nummela-Salo, U. & Ohenoja, E. (toim.) 2005: Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. – Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

 

Lisätietoja:

Tea von Bonsdorff-Salminen (tea.vonbonsdorff[ÄT]helsinki.fi)

www.ymparisto.fi/default.asp?node=15172&lan=fi