Pertti Salo, Tuomo Niemelä ja Ulla Salo julkaisivat vuonna 2006 hienon sienioppaansa (Salo ym. 2006). Teos on Suomen ja Pohjolan sienten (Ryman & Holmåsen 1987) jälkeen ensimmäinen Suomen kielellä ilmestynyt kaikkia sieniryhmiä käsittelevä kirja, josta vakavastikin sienilajintuntemusta harrastava saa merkittävää hyötyä. On selvää, että Suuret Työt sisältävät usein myös pieniä projekteja enemmän virheitä, sillä Suurten Töiden tekeminen on paljon vaikeampaa kuin pikkuasioiden kanssa näpertely. Näin on laita myös Suomen sienioppaan kohdalla. Vaikka ehdoton valtaosa kirjassa esitellyistä lajeista on esitelty täysin oikein, on suuresta lajijoukosta johtuen myös muutamia ilmeisesti virheellisiä lajeja ja lajitietoja mahtunut mukaan. Osa kirjan ilmeisistä virheistä on julkaistu Sienilehdessä Seppo Huhtisen kirjoittamassa arvostelussa (Huhtinen 2006). Koen kuitenkin, että kirjan käytettävyys kohenisi, jos loputkin selvät tai todennäköiset virheet tuotaisiin julkisuuteen.

Tässä kirjoituksessa ilmoitetaan kirjasta ensimmäisen vuoden käytön aikana havaitut todennäköiset virheet ja osoitetaan niille korjausehdotus (Taulukko 1). Useimpien virheiden kohdalla korjauksen taustalla on joku kirjoittajaa kokeneempi asiantuntija, joka on tällöin ilmoitettu korjauksen kohdalla. On selvää, että osa korjausehdotuksista on tulkinnanvaraisia. Silloin, kun kuva ei perustu tiettyyn museonäytteeseen, lajista voi usein esittää eriäviä, perusteltujakin mielipiteitä. Tarkoitus kuitenkin on, että korjauksissa ehdotetaan todennäköisintä lajia, jota kuva esittää. Vain yhden todennäköisen lajivirheen kohdalla on tarkistettu kuvaan liittyvä museonäyte.

Tarkoituksenani on, että kirjan käyttäjät merkitsevät tämän taulukon korjaukset kirjoihinsa asiaan kuuluville kohdille. Näiden korjausten jälkeenkin kirja, niin kuin useimmat painoteokset, sisältää varmaan vielä jokusen virheen. Määrä lienee kuitenkin jo melko pieni. Koen näiden korjausten liittämisen kirjan yhteyteen lisäävän kirjan käytettävyyttä merkittävästi. Pidän tärkeänä, että myös esimerkiksi kyseistä teosta opetustarkoituksissa käyttävät ilmoittavat nämä korjaustarpeet oppilailleen.

Osa korjauksista koskee kääväkkäiden osalta virheellisiä uhanalaisuusluokituksia. On syytä korostaa, että kirjassa helttasienten uhanalaisuusluokitukset ovat samoja kuin helttasienten ja tattien ekologisessa luettelossa (Salo ym. 2005), eli ne ennakoivat jo seuraavaa uhanalaisuusluokittelua. Muiden ryhmien osalta luokat ovat kuitenkin edellisen uhanalaisluokituksen mukaisia (Rassi ym. 2001).

 

Kiitokset

Kiitän taulukossa mainittuja asiantuntijoita sekä Tuomo Niemelää ja Seppo Huhtista tiedoista ja muusta avusta tämän artikkelin koostamisessa.

 

Taulukko 1.

Sivu Laji Virhe Korjausehdotus Asiantuntija
39 Männynleppärousku (Lactarius deliciosus) Lajinmääritys Sinileppärousku (L. quieticolor) Ilkka Kytövuori
49 Koivurousku (Lactarius resimus) Lajinmääritys Vesikehärousku (L. aquizonatus) Ilkka Kytövuori
66 Rusoreunahapero (Russula exalbicans) Lajinmääritys Verihapero (R. sanquinea). Rusoreunahaperon värit yleensä lakissa päinvastoin, reuna punainen ja keskus haalistunut. Juhani Ruotsalainen
69 Täplähapero (Russula globispora) Syötävyys Ei sovellu ruokasieneksi. Kyseessä ryhmälaji, josta osa syötäväksi kelpaamattomia. Juhani Ruotsalainen
77 Orvonhapero (Russula postiana) Lajinmääritys Tuntematon, esimerkiksi ”närehapero” (tieteelle kuvaamaton) tai kuusihapero (R. queletii). Nurin käännetty voi olla oikea orvonhapero. Pystyssä olevalla punainen jalka, toisin kuin orvonhaperolla. Juhani Ruotsalainen
78 Tytönhapero (Russula puellaris) Lajinmääritys Tuntematon, esimerkiksi koivunpuistohapero (R. font-queri). Heltat työtönhaperolle liian keltaiset, eikä jalan kellertymistä ole näkyvissä. Juhani Ruotsalainen
84 Hakahapero (Russula velenovskyi) Lajinmääritys Kuva hyvin epätyypillinen, lajia on vaikea todeta. Juhani Ruotsalainen
85 Monivärihapero (Russula versicolor) Lajinmääritys Tummalakihaperoryhmä (R. atrorubens coll.) Juhani Ruotsalainen
87 Sillihapero (Russula xerampelina) Lajinmääritys Tuntematon, tuskin kuitenkaan sillihapero. Malto harmaantuu, toisin kuin sillihaperoryhmän lajeilla. Juhani Ruotsalainen
140 Kaulusvalmuska (Tricholoma focale) Itiökoko Itiökoko hyvin vaihteleva, mutta pienimmätkin suurempia kuin kirjassa. Ilkka Kytövuori
146 Valjuvalmuska (Tricholoma sulphurescens) Lajinmääritys Rikkivalmuska (Tricholoma sulphurescens) Morten Christensen, Lasse Kosonen
199 Sauvaseitikki (Cortinarius disjungendus) Lajinmääritys ja uhanalaisuusluokitus Silkkiseitikki (C. sp.), näyte tarkistettu), elinvoimainen (LC) Tuula Niskanen
202 Hahtuvaseitikki (Cortinarius hemitrichus) Lajinmääritys Pelargoniseitikki-ryhmä (C. flexipes coll.) Tuula Niskanen
208 Mesinuppiseitikki (Cortinarius multiformis) Lajinmääritys Todennäköisesti nuijaseitikki (C. varius) Tuula Niskanen
223 Karvaslimaseitikki (Cortinarius vibratilis) Lajinmääritys Todennäköisesti keltalimaseitikki (C. delibutus) Tuula Niskanen
273 Viiruhaprakas (Psathurella cernua) Lajinmääritys Mustesienilaji (Coprinus sp.) Lasse Kosonen
304 Kruunuhaarakas (Clavicorona pyxidata) Uhanalaisuusluokitus Elinvoimainen (LC)
317 Koralliorakas
(Hericium coralloides)
Uhanalaisuusluokitus Elinvoimainen (LC)
369 Haavanarinakääpä (Phellinus populicola) Uhanalaisuusluokitus Elinvoimainen (LC)
390 Peikonnahka (Crustoderma dryinum) Uhanalaisuusluokitus Silmälläpidettävä (NT)
401 Kultarypykkä (Pseudomerulius aureus) Uhanalaisuusluokitus Elinvoimainen (LC)

 

Panu Halme

Julkaistu Sienilehdessä 4/2007

 

Suomen sieniopas